Anturan valu

Olin laskenut että 5.5 mottia betonia tarvittaisiin ja tilasin 6. Yhteen pumppu-autoon ei mahdu enempää. Se ei aivan riittänyt - yksi pilariantura piti valaa myllyttämällä itse betoni. Ei betonia juurikaan hukkaan mennyt, mutta ilmeisesti nuo muotit vähän myötää ulospäin ja valustakin tuli osittain paksumpi joten betonia kului enemmän.

Viimeiset n. 400 litraa ei tule pumppuautosta ulos. Ne pudotettiin maahan ja kärrättiin kottikärryllä.
Ei keretty ottaa kuvia itse valusta, kun se on aina vähän hektistä. Jaettiin roolit niin, että autokuski luonnollisesti kauko-ohjasi puomia ja pumppua. Minä olin kärsän päässä ja ohjasin betonia muottiin, yksi henkilö tärytti, jotta saatiin ilmat pois betonista ja Kata tasoitti laudalla ja liipalla. Oltiin etukäteen laserin avulla tehty maalimerkit Tassujen reunoihin oikeista koroista, niin oli helpompi syöttää betonia ja tasoittaa. Lopputuloksena kuitenkin tuli sellainen, että yläpinta oli pääasissa +2/-1 cm tarkkuudella suora. Yhdessä kohtaa oli + 3cm. Eli merkit tassujen reunoissa meni välillä piiloon.
Yläpinnan hyvä tarkuus helpottaa seuraavassa vaiheessa valuharkkojen asennusta. Ne laitetaan, joko muovikiiloilla tai harkkolaastilla suoraan.

Betoni oli suhteellisen jäykkää, joten se pysyi aika hyvin myös luiskissa. Oltiin tilattu S2 jäykkyyttä, joka on tyypillinen anturavalussa. Luiskiin oltiin tosin laitettu jarruiksi myös ylimääräisiä poikittaisia teräksiä.

Aikaa meni niin, että pumppu-auto oli paikalla n. 45 minuuttia ja sen jälkeen vielä tunti tasoiteltiin.
Jälkihoitona kasteltiin betonia päivittäin viiden päivän ajan. Tassujen hyvä puoli on myös se, että ne muodostaa kaukalon, joten betonin päälle jää oikein kerros vettä eikä se haihdu saman tien pois.

Kuvassa näkyy myös, että takan muotti oli tehty valuharkoista, joiden sisään oli taiteltu muovi.

Valettu antura

Pumppu-auto valmistautumassa